Koiran demonikohtaus – Miksi koira sekoilee ilman syytä?

Tarkastelemme tässä blogissa mikä koiran demonikohtaus on ja mistä se johtuu.

Koira hyppii päin, näykkii vaatteita tai repii hihnaa yhtäkkiä ilman syytä – turhauttavaa, eikö?

Olet tullut töistä kotiin. Niskasi on kipeä, et ole ehtinyt syömään ja olet väsynyt työpäivän jälkeen, mutta silti on pakko lähteä koiran kanssa lenkille. Pelkkä ajatus lenkistä saa sydämesi sykkeen kiihtymään ja rinnasta alkaa kiristämään, kun ennakoit tulevaa lenkkiä koirasi kanssa – pelkäät, että homma tulee leviämään käsiin. Ahdistaa. Lenkillä olet jo valmiiksi kireä ja varuillasi, ärtymystä lisää puristavat paksut talvivaatteet ja pelko liukastumisesta jäisellä tiellä koiran vetäessä. Koira vetää hihnassa ja säntäilee tuttuun tapaan, tämä aiheuttaa kipua ranteeseesi ja olkapäähäsi, ehkä jopa provosoi ennestään kipeää alaselkääsi.

Koirasi demonikohtaus voi purkautua myös silloin, kun pysähdyt lenkillä juttelemaan naapurisi kanssa tai vieraiden saapuessa kotiin

Huomaat, että mutkan takaa tulee vieras koira vastaan, sydämesi muljahtaa ja kiristät automaattisesti otettasi hihnasta ja lyhennät hihnaa, suoristat ryhtiäsi ja olet valmiustilassa. Käsket koirasi seuraamaan ja katsomaan sinua päin, teet juuri kuten ohituskurssilla on opetettu. Kuitenkin huomaat, että koirallasi on hullun kiilto silmissä eikä se ei kuuntele mitä sanot sille – pelkäät, että pian se alkaa, demonikohtaus. Tilanne tulee menemään joko niin, että koirasi rähjää ohitustilanteessa käskystä huolimatta heti tai koira pysyy käskyn alla ohituksen ajan, mutta joka tapauksessa ohitustilanteen jälkeen koira alkaa yhtäkkiä hyppimään päin, repimään hihnaa tai jopa puree kättäsi demonikohtauksessaan. Käskytät koiraa ja heität epätoivoisena kasan nakkeja maahan koiralle, mutta sitä ei voisi vähempää kiinnostaa lentävät nakit tai annetut käskyt.

Häpeät koiran käytöstä ja turhaudut voimakkaasti, kun tilanne ei katkea millään ja se toistuu vieläpä päivittäin. Turhautumisesi johtaa koiralle huutamiseen, hihnasta repimiseen tai jopa koiran uhkaamiseen fyysisesti – tämä ei tietenkään ole toivottavaa, mutta on kuitenkin ymmärrettävää, että voimakas ja raju tunnepurkaus aiheuttaa sinulle näin äärimmäisen reaktion.

Koirasi demonikohtaus voi purkautua myös silloin, kun pysähdyt lenkillä juttelemaan naapurisi kanssa tai vieraiden saapuessa kotiin.

Ärsyttävää, mikä tätä koiraa oikein vaivaa, miksi se tekee minulle näin?!

Omistaja repii yhtäkkiä hihnasta, huutaa ja käskyttää ilman syytä – turhauttavaa, eikö?

Olet 1,5v ikäinen uroskoira. Omistajasi on juuri tullut kotiin yli kahdeksan tunnin yksin olemisen jälkeen, sinulla on kova pissahätä, et ole vielä saanut iltaruokaa ja lonkkasi ja selkäsi särkevät lonkkien rakenneongelman takia. Et ole saanut nukuttua kunnolla päivän ja yön aikana, koska lonkkakipu nostaa päätään joka asennossa. Kuulet kaulapannan ja hihnan kilahtavan, jolloin sydämesi syke alkaa kiihtymään ja rinnastasi alkaa kiristämään. Alat ravaamaan edestakaisin eteisessä läähättäen, jopa vinkuen, kun ennakoit tulevaa lenkkiä, missä tiedät tulevan vastaan toisia koiria, joita haluaisit päästä moikkaamaan sekä koiria, jotka ovat pelottavia. Tiedät, että saat pian kaulaasi sen jonkun härpäkkeen, joka puristaa niskasta koko lenkin ajan – niskasi on jo ennestään kipeä sen saman härpäkkeen takia. Tiedät myös, että jo valmiiksi kolottavat lonkasi ja selkäsi tulevat kipeytymään entisestään niin kuin ennenkin, kun olette käyneet lenkeillä. Hypit tämän kaiken takia hihnaa laittavaa omistajaasi vasten, koska koet, että on vaikea olla paikoillaan. Kaiken tämän seurauksena verisuonesi virtaavat täynnä adrenaliinia – liike tuottaa adrenaliinia ja kipu kannustaa liikkumaan, adrenaliini nostaa kipukynnystä eli lieventää kiputilaa.

Ulko-ovi aukeaa ja säntäät ulos ovesta. Tunnet kiristävää kipua kaulassasi – ai, sattuu! Kaiken lisäksi käyt ylikierroksilla, koska olet sosiaalisessa vajetilassa pitkän yksinolon jälkeen etkä ole päässyt leikkimään koirakaverien kanssa muuten kuin koirapuistossa ja viime kerrastakin on jo viikko – siellä te juoksitte koirakaverien kanssa tuntitolkulla. Aina, kun näet koirakaverin puistossa, te vain juoksette ja riehutte – kivaa! Olet tohkeissasi, koska sinun ei tarvitse olla enää yksin ja tiedät, että lenkillä on mahdollisuus nähdä lajitovereita – haluat epätoivoisesti täyttää sosiaalisen tarpeesi.

Liike tuottaa adrenaliinia ja kipu kannustaa liikkumaan, adrenaliini nostaa kipukynnystä eli lieventää kiputilaa

Lisäksi olet murrosiän kulta-ajassa, pallisi huutavat hoosiannaa ja jokin sisälläsi käskee sinua haistelemaan tuota pissaa — ei kun tätä pissaa — hei tuolla haisee tuo roskis– mikäs tämä läjä on — ai että, tämä pissa houkuttaa sinua seuraamaan sen hajujälkeä, koska tämä typykkä on valmis lisääntymään, sinne siis! Hei hetkinen, typykän hajujälki menee tuonne suuntaan, miksi et pääse sinne, sinun pitää päästä sinne! Vaikka kuinka pyrit menemään hajujäljen perässä, tuo typerä omistaja ja remmi estävät sinua. Alat kokemaan seksuaalista turhautumista, kun et pääse tekemään sitä, mitä sinun pitäisi juuri tässä iässä tehdä. Ärsyttävää ja turhauttavaa… sinä yrität ja yrität voimalla vetäen päästä takaisin hajujäljelle siinä kuitenkaan onnistumatta.

Äh, takapää särkee yhtäkkiä enemmän ja kaulasta kuristaa niin, että pitää kakoa ja yskiä välillä. Tuntuu inhottavalta, tekee kipeää. Hei mikäs se siellä… huomaat, että tuoltahan tulee koira! Jes, pääset täyttämään sosiaalista tarvettasi ihan jopa lajitoverin kanssa! Hei mitä nyt – ai, kaulaasi sattuu taas enemmän, kun tuo omistaja veti hihnan lyhyeksi, vaikea saada henkeä. Tunnistat omistajasi kireyden tämän elekielestä ja stressin hajusta, joka vaikuttaa sinuun – tunnet omistajan kireyden tarttuvan sinuunkin. Mutta tuo koira tuolla… haluat päästä haistelemaan ja riehumaan, kuten aina koirapuistoissakin! Omistaja huutaa pistävästi koko ajan ”seuraa” ja ”ei” sinulle… äh, sinun on pakko pysyä tässä — mutta haluat päästä leikkimään — pallit huutaa — lonkat sattuvat — kaulasta kuristaa — et saa mennä, pakko olla tässä — se koirahan kävelee suoraan sinua kohti, pelottavaa — sattuu, jännittää, turhauttaa, pakko olla tässä — ÄÄH! Nyt se meni ohi, vaikea olla, tuntuu että räjähdät! Pakko purkaa tämä olo johonkin…RRRÄÄH! Revin tätä hihnaa ja housun lahjetta!

Olosi on NIIN turhautunut, sinua sattuu etkä saa tehdä mitään, mitä se jokin sisälläsi oleva käskee tekemään – vieläpä jokaisella lenkillä!

Ärsyttävää, mitä tätä omistajaa oikein vaivaa, miksi hän tekee minulle näin?!

Koiran ”demonikohtaus” on todellisuudessa sijaistoimintoa voimakkaasta ja rajusta turhautumisesta

Turhautuminen turhauttaa

Tässä samassa tilanteessa ihminen huutaa, repii hihnaa, ottaa koiraa niskasta tai kaulapannasta kiinni, polkee jalkaansa tai nostaa kättään koiraa kohti uhatakseen sitä. Koira taas haukkuu rähjäten, vinkuu, hyppii, säntäilee sekä repii hihnaa tai vaatteita. Miksei ihmisen käytöstä sanota demonikohtaukseksi – kyseessä on turhautumisen ja muun stressin kasautumisen (mm. näläntunne, väsymys, kivut, vanhat kokemukset) aiheuttama reaktio. Eli sama käytös, jota ohjaa pääasiassa samat tunteet niin ihmisillä kuin koirillakin.

Koiran ”demonikohtaus” on todellisuudessa sijaistoimintoa voimakkaasta ja rajusta turhautumisesta, jonka taustalla on sen hetkisen tilanteen lisäksi kasaantunutta kroonista stressiä elämän muista osa-alueista. Koira saattaa ”kohtauksen” aikana riehumisen ja sekoilun lisäksi pyöriä ympyrää, jahdata häntäänsä tai alkaa kaivamaan allaan olevaa asvalttia – koira turvautuu siis äärimmäisiin selviytymismekanismeihin hallitsemattoman stressitilan takia, kyseessä on käytöshäiriö, joista keskustelemme laajasti Koiran stressi ja käytöshäiriöt – luentosarjalla. Kun lähtöön jo vaikeassa stressitilassa oleva koira joutuu tilanteeseen, jossa se turhautuu, ylikuormittuu tai hämmentyy, koska se ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan, tämä koko tukahdutettu paketti räjähtää rajuna tunnepurkauksena, joka voi johtaa jopa aggressiiviseen käytökseen – ihan niin kuin meillä ihmisilläkin.

Ihmisen käytös ja tunteet vaikuttavat merkittävästi koiraan. Lisäsikö ihmisen turhautuminen koiran turhautumista vai toisinpäin – kumpi tuli ensin, kana vai muna?

Turhautuminen ja pettymykset kuuluvat normaalin koiraeläimen elämään, mutta liioitellut reaktiot eivät

Turhautuminen on emotionaalista seurausta siitä, kun odotettua lopputulosta ei saavuteta. Kotikoirilla sitä ilmenee usein aggressiivisena käytöksenä, sijaistoimintoina tai pakonomaisina käytöshäiriöinä, kuten hännän jahtaamisena tai ympäri pyörimisenä. Sijaistoiminnot ovat koiraeläimen etogrammin mukaista käyttäytymistä normaalin kontekstin ulkopuolella – koira siis tekee normaalia käytöstä epänormaalissa tilanteessa. Sijaistoimintojen taustalla oleva tunnetila on pelko, turhautuminen tai hämmentyminen – koirapuistossa oleva koira saattaa esimerkiksi pelon/epävarmuuden takia nylkyttää muita koiria, koska ei tiedä mitä muutakaan tekisi tilanteessa, kun sillä ei ole mahdollisuutta päästä siitä itse pois. Nylkyttäminen on hyvin yleinen sijaistoiminto, jolla koira kertoo selvästi, ettei sillä ole hyvä olla siinä tilanteessa. Mutta valitettavasti kyseistä käytöstä tunnistetaan huonosti negatiiviseksi ja sille vain usein naureskellaan.

Perehdymme koiran sijaistoimintoihin ja muuhun elekieleen Koiran elekieli ja kommunikointi – luennolla.

Tasapainoinen yksilö osaa suhtautua vastoinkäymisiin ja pettymyksiin lievällä hetkellisellä turhautumisella ja ne palautuvat siitä nopeasti. Epätasapainoisen yksilön reaktio turhautumiseen on taas usein voimakas ja raju, jopa aggressiivinen. Ihan kuten meillä ihmisilläkin, esimerkiksi nälkäisenä olemme impulsiivisempia ja ärtyneempiä, jotkut jopa aggressiivisia. Kun taas täydellä vatsalla osaamme tehdä paremmin harkittuja päätöksiä, eivätkä kaikki pienet tai isotkaan vastoinkäymiset hierrä läheskään niin paljon.

Turhautuminen ja pettymykset kuuluvat normaalin koiraeläimen elämään, mutta liioitellut reaktiot eivät – vapaana elävillä koirilla ei havaita liioiteltuja ja rajuja tunnereaktioita. Mitä epätasapainoisemmassa tilassa koira on, sitä voimakkaampi ja rajumpi tunnepurkaus on.

Voimakkaille tunnepurkauksille altistavia tekijöitä:

-> Kivut ja sairaudet

• Kipu laskee sietokykyä, huonontaa tunteiden hallintaa, pahentaa stressitilaa ja voimistaa tunnereaktioita

-> Tunnetila

• Pelko ja ylikiihtyneisyys huonontavat tunteiden hallintaa ja voimistavat tunnereaktioita
• Korkea riski aggressiiviselle käytökselle

-> Teini-ikä

• Voimakas hormonitoiminta
• Kehossa ja elimistössä tapahtuu nopeita fysiologisia muutoksia
• Teinit ovat impulsiivisempia ja niillä on eniten turhautumisesta johtuvaa aggressiivista käytöstä

-> Sukupuoli

• Teini-ikäisillä uroskoirilla enemmän turhautumista lisääntymisen ja muun sosiaalisen käytöksen rajoittamisen takia

-> Univaje

• Univaje on vahvasti liitetty turhautumiseen
• Koirat tekevät väsyneenä todennäköisemmin impulsiivisia päätöksiä

-> Näläntunne

• Matala verensokeri laskee sietokykyä ja voimistaa turhautumisen aiheuttamaa tunnepurkausta
• Tieto ruoasta, kuitenkaan pystymättä saamaan sitä, aiheuttaa herkästi turhautumista, jopa aggressiivista käytöstä

-> HS-HA (koirien ADHD)

• Koirien yliaktiivisuus-syndrooma on yhdistetty vahvasti impulsiivisuuteen ja voimakkaisiin tunnepurkauksiin
• Aiheesta lisää alkuvuodesta 2025 julkaistavalla Koiran käyttäytyminen – luentosarjalla

-> Koiran alistaminen, tukahduttaminen, käskyttäminen

• Ei mahdollisuuksia tehdä valintoja
• Lajiominaisen käytöksen estäminen
• Jopa kipujen ja pelkojen lisääminen fyysisellä tai henkisellä väkivallalla

-> Stressaavat kotiolosuhteet

• Kiihdyttävä liikunta, koiran innostaminen, koiran pelottelu, hälyisä ja rauhaton koti, huono ruokavalio, lemmikkien väliset yhteenotot…

-> Vanhat muistot ja traumat

• Pelko- ja traumamuistot eri tilanteista
• Huonot kokemukset vastaavasta tai riittävän vastaavanlaisesta tilanteesta

-> Ehdollistuminen

• Koirapuistoilun takia koira on ehdollistunut siihen, että toisten koirien kanssa aina riehutaan
• Koiraa on pentuna innostettu ulos lähtiessä, jolloin koira on ehdollistunut kiihtyneeseen mielentilaan lenkille lähdön yhteydessä

-> Koiralta vaaditaan liikaa

• Liian vaikea tilanne
• Pakottaminen pelottavaan tilanteeseen
• Koira ei ymmärrä, mitä siltä halutaan – ei ole opetettu lainkaan/kunnolla haluttua taitoa

Koira sekoaa yhtäkkiä ilman syytä – onko näin?

Ei ole. Niin sanottu koiran demonikohtaus, niin kuin muutkaan käytösongelmat, eivät koskaan putkahda tyhjästä – taustalla on vaikea kroonistunut stressitila, josta koira on oireillut pitkään eri tavoin. On kyseessä sitten henkinen (pelko) tai fyysinen (kipu) stressin aiheuttaja, koira oireilee käytöksellään kertoakseen, ettei sillä ole hyvä olla. Käytösmuutokset tulevat vähitellen ajan saatossa, jolloin joskus omistajan silmä on ehtinyt tottumaan koiran käytökseen eikä enää pysty tunnistamaan, että koira käyttäytyy tai liikkuu eri tavalla kuin aiemmin. Kuitenkin valitettavan usein koiranomistajat ovat kyllä huomanneet, että koira on muuttunut, mutta se laitetaan rodun, iän tai luonteen piikkiin. Asialle ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään, miksi koira on niin vaikea ja ärsyttävä, se ei tottele käskyjä eikä muutenkaan koskaan kuuntele mitään. Typerä koira… vaiko vain ylikuormittunut?

Koiran stressin oireet on osattava tunnistaa arjessa, jotta voimme muokata arkea oikealla tavalla ja laskea tehokkaasti koiran stressiä

Pystyisitkö itse keskittymään tehtävien tekemiseen ja toisen kuuntelemiseen, jos olisit esimerkiksi tämän kirjoituksen alun mukaisessa ohitustilanteessa koirasi kanssa? Miten reagoisit, jos tulisin käskemään sinua ohitustilanteen aikana luettelemaan kaikki Pohjoismaat nyt ja heti sekä samalla katsomaan minua silmiin koko ajan? Pystyisitkö luettelemaan ne kaikki? Tuntuisiko siltä, ettei ajatus kulje, kun yrität samaan aikaan keskittyä ohitukseen, puhumiseen ja silmiini katsomiseen? Tiuskaisisitko vihaisesti ja sanoisit jotain, mitä kadut myöhemmin? Voisitko käyttäytyä uhkaavasti, jopa aggressiivisesti minua kohtaan? Kyllä, aivan varmasti. Koska olisit niin ylikuormittunut kokonaisuuden takia: kyseinen ohitustilanne, lenkin tapahtumat ennen ohitusta, negatiivinen ehdollistuminen lenkkiin (pelkkä lenkin ajattelu aiheuttaa jo ahdistusta) ja muut elämän stressitekijät (kiristävät ulkovaatteet, kipu, työstressi, nälkä, väsymys, aikaisemmat kokemuksesi).

Ennen tätä lenkkiä sinäkin olet oireillut sinun omasta kroonisesta stressistäsi jo pitkään eri tavoilla, lenkki kaikkine ärsykkeineen on vain se viimeinen niitti, joka räjäyttää pitkään kasautuneen pommin. Sinun omaan stressitilaasi ei tule muutoksia, jos et tee arkeesi merkittäviä muutoksia – lenkki ei ole stressin ainoa aiheuttaja elämässäsi, kuten ei myöskään koirallasikaan. Koiran lenkkikäytös on oiretta stressistä, jota kertyy niin sieltä lenkeiltä kuin elämän muilta osa-alueilta, joten tällöin pelkän hihna- ja ohituskäytöksen harjoittelu ei riitä muuttamaan koiran lenkkikäytöstä pysyvästi. Koiran stressin oireet on osattava tunnistaa arjesta, jotta voimme muokata arkea oikealla tavalla ja laskea tehokkaasti koiran stressiä – arjen muokkaaminen tuo nopeasti positiivisia muutoksia sekä koiran yleiseen käytökseen että siihen lenkkeilyyn ja se mahdollistaa pysyvät muutokset koiran käytöksessä.

Perehdymme juuri näihin lenkkiaiheisiin Leppoisasti lenkillä – hihna- ja ohituskurssilla.

Koiran stressin oireet ovat nähtävissä jo pitkään ennen, kuin käytös eskaloituu demoniseksi tai joksikin muuksi. Valitettavan usein koirilla on ollut pienestä lähtien selkeitä stressin, pelon ja kivun oireita, jotka yleensä viimeistään teini-iässä leimahtavat isommaksi ongelmaksi, koska koira ei enää kykene hallitsemaan aiemmin kasaantunutta stressiä teini-iän tuomien muutoksien lisäksi.

Oireita vaikeasta kroonisesta stressistä:

• Koiran demonikohtaus lenkillä
• Herkästi rähjäävä / aggressiivinen koira
• Yliaktiivinen / ylivilkas koira
• Koira on ylikierroksilla toistuvasti
• Koira säntäilee hihnassa
• Koira pelkää lenkillä
• Koira on herkkäuninen / nukkuu vähän / levoton öisin
• Pakonomaiset käytöshäiriöt – hännän jahtaaminen, ympäri pyöriminen, lelujen nieleminen, tekstiilien imeskely, varjojen jahtaaminen
• Rauhoittuminen on vaikeaa kotonakin
• Toistuvat sijaistoiminnot eri tilanteissa – nylkyttäminen, nuoleminen, itsensä raapiminen, keppien/lelujen silppuaminen

Koiran sijaistoiminnot liittyvät hyvin vahvasti kipuun – ne ovat yleisiä kipuoireita, mutta todella huonosti tunnistettuja. Sukellamme kipukäytöksen tunnistamiseen Koiran kipu – luentosarjalla.

Koirien käytösongelmien ehdottomasti yleisin aiheuttaja on kipu ja sairaudet (Mills 2020) – tällöin koiran käytösongelma on todellisuudessa terveysongelma, josta koira oirehtii käytöksellään. Käytökseen ei tule muutoksia, jos sen aiheuttajaa ei ensin tunnisteta ja sitten hoideta. Voit oppia lisää koiran stressin ja kivun tunnistamisesta ja hoitamisesta luentopaketilla, joka sisältää molemmat Koiran kipu & Koiran stressi ja käytöshäiriöt – luentosarjat.

Tule mukaan oppimaan!

– Emilia / Onnelliset Tassut