Sain idean tähän aiheeseen, kun eräs asiakas kysyi tätä minulta. Aloin pohtimaan asiaa ja lyhyesti mielestäni vastaus on kyllä, koirat voivat nykyään melko huonosti – mutta miksi? No se onkin melko monihohkeinen aihe, en varmaan edes pysty käsittelemään kaikkia aiheita tässä tekstissä, mutta tämä on ainakin hyvä aloitus aiheelle.
Yksi iso osatekijä on koiran terveys – jalostus on mennyt liian pitkälle ja monilla rotukoirilla on vakavia terveysongelmia, jotka aiheuttavat niille kipua jokapäiväisessä elämässään – niin monet raukat syntyvät jo sairaina tähän maailmaan. Jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista on tullut pelottavan normaalia, niihin suhtaudutaan todella kevyesti – huonot lonkat ”kuuluvat rotuun” ja niitä pidetään yhtä normaalina kuin kaupassa käyntiä. Koirien ajatellaan olevan terveitä, kun niitä ei ole tutkittu ”ei ole ollut tarvetta tutkia, kun on aina ollut terve”. Tutkimaton koira ei ole yhtä kuin terve koira, valitettavasti. Kipu vaikuttaa aina koiran käyttäytymiseen. Aina.
”Tutkimaton koira ei ole yhtä kuin terve koira”
Koulutus ja kouluttamattomuus, harrastus ja harrastamattomuus – jostain syystä elämä koirien kanssa on mennyt pelkkään kouluttamiseen ja yliharrastamiseen. Olet huono koiranomistaja, jos et ole käynyt näillä ja noilla kursseilla koiran tähän ikään mennessä. Ja jos et harrasta koirasi kanssa tuota ja näitä lajeja, sinulla ei pitäisi olla koiraa lainkaan. Onko tosiaan näin? Asiat ovat melko pahasti vialla, jos koiran koko elämä on kouluttamista ja jatkuvaa suorittamista. Tietenkin koiralle olisi hyvä opettaa arjessa oleellisia taitoja, kuten kauniisti hihnassa kävelemistä tai toisten koirien ohittamista, jotta arki olisi sujuvaa sekä koiralle että omistajalle. Jos näihin asioihin jaksaa panostaa, kun koira on nuori, loppuelämä sujuu melko vaivattomasti. Koirista on tullut kertakäyttötavaraa; jos ostamasi koira ei ole sellainen, kuin olet kuvitellut, se viedään piikille tai laitetaan kiertoon – tilalle hankitaan uusi koira, joka on parempi, kuin edellinen.
”Koiran pitää ansaita ruokansa, koirasta pitää tehdä yhteiskuntakelpoinen, tietyt rodut vaativat enemmän kuria ja kouluttamista.” Tämänlaiset ilmaisut saavat niskakarvani pystyyn. Tuntuu, että on täysin unohdettu, että koira on koira eli ELÄIN. Monesti törmää siihen, kuinka todella nuorilta koirilta vaaditaan ihan mahdottomia asioita – nuorille koirille kaikki on uutta ja jännittävää, ne innostuvat nopeasti ja ovat täysiä kakaroita ainakin pari ensimmäistä vuotta. Jo alle vuoden ikäisiltä koirilta vaaditaan ”yhteiskuntakelpoisuutta” ja oletetaan koiran olevan täydessä kurissa 24/7 muutaman kuukauden ikäisestä asti – vaikka hyvin harvoin koirille on edes opetettu kunnolla, mitä niiltä halutaan. Jos koira ei käyttäydy, kuten sen oletetaan, turvaudutaan yleensä kipua tuottaviin ulkoilutusvälineisiin ja koulutusmetodeihin. Koira-raukat hirtetään kiliseviin kettinkipantoihin tai vedonestovaljaisiin – niitä heitellään ties millä kolinapurkeilla ja revitään hihnasta. Nyt tällä kerralla en pysty tämän enempää alkaa puimaan näitä tiettyjä kyseenalaisia koulutusmetodeita, koska provosoidun siitä niin pahasti, että saan varmaan pian rytmihäiriöitä.
”Koirista on tullut kertakäyttötavaraa”
Olemme aika pahasti vieraantuneet siitä, mikä koira on oikeasti eläimenä – koira ei itsenäisesti lähde aamulla klo 6 kymmenen kilometrin juoksulenkille pisteestä A pisteeseen B. Koira ei lähde keskenään hyppimään esteiden yli tai juoksemaan viemärien läpi. Tutkimuksien mukaan koirien pitäisi nukkua yli 50% vuorokaudesta! Miten ihmeessä se onnistuu, kun koiran kanssa käydään monta kertaa viikossa treeneissä, juoksutetaan, otetaan mukaan kaupungille tai ties minne. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että koiran itse suosima liikuntamuoto on rauhallinen kävely, johon lisänä vielä ihan vain rauhallinen oleskelu, ympäristön tarkkaileminen ja aistien käyttäminen. Koirien elämä olisi melko rentoa ja rauhallista, jos ne saisivat itse valita miten aikansa kuluttavat. (Majumder, S.S., Chatterjee, A., & Bharda, A., 2014)
”Koiran rotu ei ole persoonallisuus”
Koira ei myöskään söisi kuivaa, mautonta nappulaa, jos se saisi itse valita oman ruokavalionsa. Koira on eläin, johon on ohjelmoitu tietyt lajiominaiset käyttäytymismallit ja lajiominaiset tarpeet – näitä ei voida jalostaa koirasta pois. Nämä käyttäytymismallit sallivat koiran hengissä pysymisen – se on sitten asia erikseen, pystyykö rikki jalostettu koira pysymään hengissä ilman ihmisen ja lääkkeiden apua. Elämä ihmisten kanssa neljän seinän sisällä on keinotekoinen elinympäristö koiralle, joka ei salli koiran normaalia elämää tai käyttäytymistä.
Vuosi vuodelta ihmiset asuvat kaupungissa tiiviimmin ja koirat ovat entistä kireämmissä ja lyhyemmissä hihnoissa. Koirien vaaditaan ja oletetaan sopeutuvan ihmisten elämään ilman, että olemme itse valmiita tarjoamaan koiralle sille sopivaa elämää. Oletamme koirien sietävän kaiken, mitä niiltä vaadimme – vieraiden kosketuksen, kaupungin hälinän, kuskaamisen terasseille ja kauppoihin, jokaisen vieraan koiran kohtaamisen tai lapsen kiusaamisen. Jos koira murahtaa ja kertoo, ettei sillä ole hyvä olla, me rankaisemme sitä, koska ”meidän koira ei murise”. Meillä on kova tarve lokeroida ja tuomita rotuja perhekoiriksi, harrastuskoiriksi, tappajakoiriksi tai räksyttäjiksi. Jatkuvasti kuulee, että tietyt rodut ovat tietynlaisia – koiran rotu ei ole persoonallisuus. Eläimen laji tai rotu ei määrittele yksilön persoonallisuutta. Jokainen eläin, jokainen koira on yksilö. Mitä jos katsottaisiin näitä karvaturreja kokonaisuutena – ihanina karvaisina koirina, joilla on myös oma tahto.
Koiralähtöisen elämän järjestäminen ei ole kovinkaan haastavaa, tärkeää on ymmärtää koiran elekieltä ja käytöstä. Pääpaino on lajiominaisella käyttäytymisellä ja lajiominaisilla tarpeilla – mikä on helppoa, koska ne ovat jo koirassa itsessään, sinun pitää vain mahdollistaa tämä koiralle. Koiralähtöisyydessä panostamme aina koiran terveyteen ja mitään käytösongelmia ei lähdetä hoitamaan ilman, että terveysongelmat on poissuljettu. On täysin eri asia, onko koiralla käytösongelmia vaiko terveysongelmia, joista koira oirehtii käytöksellään.
Tässä ehkä pieni pintaraapaisu aiheeseen. Ongelmana on ehkä enemmän asenteet, jotka ovat muodostuneet vääristä tiedoista koirista. Onneksi nykyään tiede tietää paljon enemmän koirista, niiden tunteista ja aivojen toiminnasta ja voimme alkaa yhdessä oppimaan lisää näistä mielenkiintoisista aiheista.
Vanha koirakin oppii uusia temppuja, joten miksemme me koirienomistajatkin.